Kun lapset pääsevät kokeilemaan yli kahtakymmentä lajia, liikkumaan yhdessä ja löytämään oman juttunsa, syntyy jotain upeaa: innostusta, onnistumisia ja hyvää oloa. 

Äänekoskelaiset lapset ovat saaneet ainutlaatuisen mahdollisuuden oman lajin ja liikunnan ilon etsimiseen Jyväskylän ammattikorkeakoulun luotsaamassa ÄKSport – Nuorten polku liikkumiseen -hankkeessa. Hanke on Opetus- ja kulttuuriministeriön Suomi liikkeelle –    ohjelman kokeilu- ja innovaatioavustuksen rahoittama ja se on tuonut paljon iloa ja uusia oivalluksia toimintaan osallistuneille 11–13-vuotiaille nuorille, valmentajille ja hanketyöntekijöille. 

Mitä tapahtuu, kun lapset pääsevät kokeilemaan 20 lajia ja liikkumaan kolme kertaa viikossa? 

Tulokset yllättivät iloisesti – lasten kunto koheni selvästi hankkeen aikana. Kehittymistä seurattiin testipatteristolla, joka sisälsi mm. MAS-testin, Move -mittauksia ja lasten toivoman Cooperin. Liikkumisesta tuli hankekauden aikana kevyempää sekä sulavampaa ja lapset jaksoivat liikkua myös arjessa aiempaa enemmän. Myös vanhemmat kertoivat huomanneensa muutoksia: lasten yleiskunto oli noussut, energiaa oli selvästi aiempaa enemmän ja aivan uudenlaista intoa liikkua myös omalla ajalla. 

Motivaatiopiikki näkyi myös harjoituksissa. Lähes kaikki lapset kertoivat liikkumisen ilon kasvaneen hankkeen aikana ja he tulivat treeneihin mielellään. Etenkin jalkapallo, koripallo, sähly, jääkiekko, sulkapallo, laitesukellus ja e-urheilu nousivat lasten suosikeiksi. 

Lopputulos oli hanketyöntekijöiden mielestä poikkeuksellisen hieno: osa aloitti uuden harrastuksen jo hankkeen aikana, ja monelle monipuoliset lajikokeilut toivat lisää varmuutta ja taitoa olemassa oleviin harrastuksiin. 

Miten hanke teki liikkumisesta helposti saavutettavaa ja hauskaa? 

Toimivin ratkaisu oli yksinkertainen: treenit heti koulupäivän jälkeen. Kun lapset siirtyivät suoraan koulutunneilta liikuntapaikoille, tuntui harrastukseen tulo hauskalta. Hankkeen lajikirjo toi aina ryhmäläisille jotain uutta kokeiltavaa, mutta todellinen taika oli ryhmän pysyvissä ammattivalmentajissa. Lapset kuvasivat heitä kannustaviksi, hauskoiksi ja turvallisiksi aikuisiksi, joiden kanssa treeneihin oli kiva tulla. Harjoituksissa osallistujat tutustuivat myös muiden koulujen oppilaisiin ja saivat uusia ystäviä. 

Alkuperäisenä ”porkkanana” mukaan tuotu älykello unohtui nopeasti, kun ystävyyssuhteet, hyvä fiilis ja yhteishenki veivät mennessään. Välikysely kertoikin kaikkein tärkeimmän: 93 % lapsista koki jo kuuluvansa ryhmään.  

Tärkeäksi onnistumisen avaimeksi hankkeen organisoinnin näkökulmasta nousi paikallisten toimijoiden yhteistyö. Äänekosken kaupunki tuki hanketta tarjoamalla liikuntatilat hankkeen harjoitusten käyttöön maksutta. Urheiluseurat esittelivät ahkerasti omia lajejaan. Koulut auttoivat tavoittamaan perheitä lähettämällä Wilma-viestejä toiminnasta sen alkuvaiheessa. Ne osoittautuivatkin kullanarvoisiksi toiminnan markkinoinnin kannalta. 

Jääkö hankkeesta pysyviä jalanjälkiä – ja mitä tapahtuu seuraavaksi? 

Hanke onnistui herättämään liikunnan kipinän, joka ei sammu projektin päättyessä. Hankkeen pohjalta rakennetaan vielä loppuvuodesta Nuorten polku -toimintamalli, joka voidaan ottaa käyttöön myös muissa kunnissa. Monet ryhmän lapsista jatkavat harrastuksissaan eri urheiluseuroissa ja hankkeelle pohditaan myös jatkoa sekä erilaisia rahoitusmalleja tulevaisuuteen.  

Hankkeen tärkein perintö? 

Liikunnasta innostuneet lapset, uudet harrastuspolut ja vahvistunut usko siihen, että liikunnan ilo kuuluu kaikille. 

Kuva: SinijaPete 

Tämä kirjoitus on osa blogi- ja juttusarjaa, jossa tuodaan esiin Suomi Liikkeelle -hankkeiden työtä, oivalluksia ja vaikutuksia eri puolilla Suomea. Sarja avaa hankkeiden arkea, onnistumisia ja käytännön ratkaisuja, joilla voi tukea ihmisten hyvinvointia sekä mahdollisuuksia liikkua.