Golf on hyvä esimerkki siitä, miten liikunta ja seuratoiminta voivat rakentaa hyvinvointia, yhteisöllisyyttä ja liikkumisen kulttuuria yli sukupolvien. 

Löysin golfin aikanaan silloisen poikaystäväni, nykyisen aviomieheni kautta. Olin itse kasvanut aivan toisen lajin parissa, enkä koskaan ajatellut golfia omaksi lajikseni. Aloitin kuitenkin pelaamaan, koska halusin harrastaa liikuntaa hänen kanssaan. 

Jatkoimme mieheni kanssa golfin pelaamista myös silloin, kun lapsemme olivat pieniä. Pelasimme tuolloin lasten ehdoilla, yleensä päiväuniaikaan lastenvaunuja työnnellen ja mailoja kantobägissä kannellen. 

En tiennyt silloin, että aloitimme samalla tarinan, joka jatkuu vielä tänä päivänä, pitkään lastenvaunuvaiheen jälkeenkin. 

Liikuntaa eri elämänvaiheissa 

Golfin parissa olen saanut kirjaimellisesti liikkua läpi eri elämänvaiheiden. 

Kun oma lapseni nelivuotiaana halusi osallistua apuopena ohjaamani junnuryhmän harjoituksiin, en osannut aavistakaan, että hänestä kasvaisi myöhemmin tavoitteellinen kilpapelaaja, jonka kilpailukierroksia lähtee paikan päälle seuraamaan koko perhe isovanhemmista ja enoista omiin vanhempiin.  

Yhtä merkittävää on ollut se, mitä tapahtui toiseen suuntaan. Vasta kun vanhempani alkoivat lähestyä eläkeikää, he tarttuivat ensi kertaa golfmailoihin. Nyt he pelaavat aktiivisesti, ja heillä on aikaa pelata useammin kuin meillä seuraavan sukupolven edustajilla. Golfin ansiosta he ovat löytäneet vielä eläkeiässäkin uusia ystäviä ja tuttavia. 

Harvinaisen reilu laji 

Olen löytänyt golfista itselleni myös ammatin. Golfliiton asiantuntijana vastaan muun muassa paragolfista, jonka parissa työskentely muistuttaa minua lähes päivittäin siitä, miksi laji on niin ainutlaatuinen. 

Olen esimerkiksi saanut olla kilpailussa peliparina kehitysvammaiselle pelaajalle ja päässyt todistamaan vierestä hetkiä, joissa osallisuus ei ole teoriaa vaan vilpitöntä, yhteistä iloa. 

Golf on harvinaisen reilu laji: jos tahdot mukaan, sinulle löytyy paikka.  

Golf on ympärivuotinen laji 

Harrastamme golfia myös talvella. Sisägolf on ollut meille tapa pysyä liikkeessä myös silloin, kun lumi peittää väylät. Ilolla olen pannut merkille, miten golfseurat järjestävät talvikaudelle harjoitusryhmiä, kuten avoimia perhevuoroja ja kaikille avoimia tapahtumia, joista golfin pariin tulee uusia pelaajia. 

Usein talvi on merkinnyt perheellemme myös yhteistä etelänmatkaa. Golf on ollut meille syy kerätä koko suku mukaan ja tutkia yhdessä uusia kenttiä ja maita, mutta ennen kaikkea viettää aikaa samassa rytmissä.  

Vaikka itselleni kertyy kierroksia nyt ruuhkavuosien keskellä vähemmän, kentällä edetyt kilometrit eivät ole vähentyneet. Roolini on vain vaihtanut pelaajasta katsojaksi. Kilpailujen seuraaminen kävellen on yhtä lailla liikuntaa, jota harrastan vähintään yhtä suurella sydämellä kuin pelaan itse. 

Sukupolvia yhdistävä harrastus 

En aloittanut golfia aikoinaan saavuttaakseni jotain, vaan viettääkseni aikaa mieheni kanssa. Nykyään koen golfin ennen kaikkea mahdollisuutena vahvistaa sukupolvien välistä yhteenkuuluvuuden tunnetta eri elämänvaiheissa. 

Isossa kuvassa toivon, että golf nähtäisiin jatkossa entistä vahvemmin perheliikunnan rakenteena. Ei ainoastaan harrastuksena lapsille, vaan elämänmittaisena alustana, joka yhdistää perheitä ja eri sukupolvia myös silloin, kun lapset muuttavat pois kotoa ja isovanhemmat vanhenevat. 

Golf on niitä harvoja lajeja, joita eri-ikäiset ihmiset pystyvät harrastamaan helposti yhdessä ja joka tarjoaa perheille mahdollisuuden pysyä liikkeessä silloinkin, kun muu maailma kiirehtii eri suuntiin. 

Johanna Ahti 
Suomen Golfliitto 

Kuva: Johanna Ahti 

#elämäsitärkeinpelikaveri #golfkuuluukaikille #muntapapelata #perheliikunnanteemaviikko